Taustaa
Koirat veivät huomioni kaikelta muulta jo lapsena. Pitkän anomisen ja rukoilun jälkeen taloon asteli shetlanninlammaskoira uros Cloudmoore Blue Snowbear eli Manu. Manu oli kovin poikkeava rotunsa edustaja ja koirapersoona sekä luonteensa, että värityksensä puolesta. Vaikka Manun kanssa paljon touhuttiinkin mm. tottelevaisuuskoulutusta ja agilityn alkeita kokeillen, shelttiharrastajaa minusta ei kuitenkaan sen enempää tullut. Palveluskoiralajit ja suuren ihailun kohteeni eli saksanpaimenkoirat, vetivät puoleensa. Useita vuosia saksanpaimenkoirasta haaveiltuani, päätin toteuttaa unelmani ja niinpä saksanpaimenkoira uros Ziwago’s Washington eli Sesu saapui marraskuussa 2004. Lauma sai vahvistusta lyhytkarvaisesta hollanninpaimenkoirasta joulukuussa 2008, kun narttu Rochallor Spirit eli Rina kotiutui.
Eläimet ovat vieneet minut myös ammatin pariin. Olen opiskellut ratsastuksenohjaajaksi Ylä-Savon ammattiopistosta, maaseutuyrittäjäksi Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston kennellinjalta ja olen ” viittä vaille ” hevostenhieroja.
Olen suorittanut Suomen Kennelliiton kasvattajakurssin vuonna 2004. Kennelnimen hain kuitenkin vasta vuonna 2008 ja hyväksytty päätös vuoden 2009 alussa. Koska saksanpaimenkoirat ovat erityisen lähellä sydäntäni, oli selvää, että nimi tulee jollakin tapaa niihin liittymään. Schwungvoll tarkoittaa vauhdikasta, vilkasta ja lennokasta. Nimi sopii erityisen hyvin hyös hollanninpaimenkoiraan. Vauhtia näiltä ei puutu!
Koiran kasvatuksessa arvostan terveyttä, hyvää hermorakennetta, rodunomaiseen käyttötarkoitukseen soveltumista ja liioittelun välttämistä. Myös ulkomuodoltaan koiran tulee olla terverakenteinen, eikä koiralle saa aiheutua rakenteestaan kipua ja kärsimystä. Sairaita koiria ei tule käyttää jalostukseen. Kasvatustoiminnassa haluan panostaa laatuun, en määrään.
Anne-Mari Rantala/ Kennel Schwungvoll